Sain hullun idean - kirjoittaa kolumneja Ankkalinnakkeeseen. Kai sitä
nyt osaltaan täytyy osallistua sivuston huolestuttavan alhaisen laadun
parantamiseen. Minä olen Bruttokansantuote, Ankkiksesta monille jo
liiankin tuttu nimimerkki. Bruttokansantuotteen takana on vain kansan-
taloutta, joten minun ei siis tarvitse esitellä itseäni muutamaa riviä enempää.
Ne rivit menivät jo.
Vanhus, mutta kuinka kauan?
70-luvulla Aku Ankan toimituksella välähti: luodaan Aku Ankan rinnalle pääosin italialaisten hengentuotoksista koostuva taskujulkaisu. 70-luvun Aku Ankan ideologia oli hyvin valju, joten oli perusteltua luoda Sepe Susi-tarinoiden rinnalle julkaisu italialaisten paikoin jopa poliittisesti epäkorrekteista tarinoista. Yleensä tarinoiden juoni oli vain "aivot narikkaan, nyt selvitämme rikoksia tai etsimme aarretta". Idea oli mainio ja kantoi ensimmäiset sata kirjaa, mutta tällä hetkellä kyseenalaistan ne perusteet, joilla taskareita julkaistaan. Kaupallisuus on ainoa (vahva) seikka joka selittää taskukirjakultin olemassaolon. Laatu ei ole riittävää, taskukirjat ovat täyttä sillisalaattia, irtonaisia kokonaisuuksia johon on ripoteltu satunnaisella otteella harmaata massaa ja pohjanoteerauksia. Ei liene ollenkaan sattumaa, että Carl Barksin heikoin tarina löytyy juuri taskukirjan lehdiltä. Taskukirja on vanhus, jonka parissa on kasvanut monta sukupolvea. Sitten se polttava kysymys: kuolevatko vanhukset koskaan?
Nyt Scarpana!
Neuvostoliiton moottorit jyskyttivät eetterissä, avaruusmatkailttiin ja tehtiin erinomaisia taskukirjoja. Romano Scarpan, ja muutaman muun hienon taitelijan aikakausi, jonka kirkasta loistoa valitettavasti himmentävät muutamat surkeat keskinkertaisuudet. Erityisen huonoja olivat aikakauden Roope-tarinat, sillä ne toistivat (ja toistavat yhä) samaa kulunutta kaavaa. Tarinat nidottiin kokonaisuudeksi esinäytöksillä - joskus hyvällä, joskus huonolla menestyksellä. Aikakauden helmi on edelleen kaikkien aikojen paras taskukirja: numero 73 on todellista ilotulitusta Martinan ja Scarpan johdolla. Esinäytös sitoo tarinoista jännittävän kokonaisuuden, ja kerrankin jännitys säilyy viimeiseen esinäytökseen. "Kalin kynsi", "Mikki ja neljäs ulottuvuus", "Mikki ja atsteekkien aarre" ovat kaikki taskukirjahistorian parhaita repäisyjä. Kiitos Romano, loit aivan oman ankkamaailmasi. Lepää rauhassa.
Vaihtelevaa laatua
Toisen ajanjakson laatu on jo kovin vaihtelevaa. Tarinamäärä kasvoi aivan liian korkeaksi, ja heikot tarinat valloittivat alaa vanhan kaartin mehukkailta seikkailutarinoilta. Yhden tarinan keskimääräinen sivumäärä romahti, joka tarkoitti usein myös laadun kärsimistä. 20 sivuun on kertakaikkisen vaikea mahduttaa hyvää tarinaa, jos kyseessä ei Rosan kaltainen virtuoosi. Usein kirjat olivat kavalkadi italialaisia keskinkertaisuuksia - ja jos ei niitä niin yhden sivun vitsittömiä sarjoja. On tosiasia, että tässä vaiheessa laatu ei riittänyt enää kahteen usein ilmestyvään julkaisuun. Parhaat palat löytyvät Aku Ankan lehdiltä, ja kaikkein lässähtäneimmät tekeleet surffasivat tyhjänpäiväisesti ja väsyneesti taskukirjan sivuilla. Keskimäärin kymmenestä tämän aikakauden taskukirjasta voisi parsia kokoon keskinkertaisen kokonaisuuden.
Taskukirjan surulliset kasvot
On valitettavaa, että taso romahti "Näköispainoksen" jälkeen alas, eikä ole koskaan edes pyrkinyt sieltä ylös. Taskukirjojen kuolema oli tosiasia. On vain surullista, että taskukirja ei ole enää yhtenäinen kokoelma tarinoita vaan sekahedelmäsoppa. Aivan ensimmäiseksi toimituksen pitäisi alkaa tekemään ns. "teemataskareita" - Mikit Mikki-taskareihin ja Akut Aku-taskareihin. Ilman tämänkaltaista järjestelmää esinäytösten paluu on vain säälittävä yritys kohottaa nostalgiapisteitä 35:n vuoden kriisissä kierivien nostalgiahörhöjen silmissä.
Jälkikirjoitus
Palautetta minulle voi antaa vaikkapa Ankkiksessa yksityisviestillä, kommentoida kolumnejani käsittelevässä ketjussa tai lähettää sähköpostia osoitteeseen ratsia@netti.fi. Lähteenä artikkelissa käytin Perunamaan mielenkiintoista tilastoa. Artikkelin kirjoitin puolessa tunnissa, ja oikoluin viidessä minuutissa joten virheitä saattoi jäädä tekstiin. Ilmoita niistä minulle. Mielipiteeni on mielipide, ei virallinen totuus. Virallinen totuus se on vain puoliksi, sillä minä olen nero.
Teidän BKT
Tästä takaisin pääosioon
| Kuinka paljon omistat Aku Ankan taskukirjoja? |
Entä minä? Haluan olla herttua! Ankkalinnan herttuakunnan herttainen herttua Ankka!