Uusia Aku Ankan taskukirjoja selatessa törmää väistämättä keskinkertaisuuden dilemmaan. Pääasiassa sarjat edustavat tuttua, valmiiksi pureskeltua massaa, joka jaksaa silti viihdyttää pienissä anoksissa. Käskirjoittajat pelaavat varman päälle tavoitteenaan riemastuttaa mahdollisimman suuria joukkoja. Näiden kynäniekkojen epäonneksi Suomesta löytyy ainakin yksi, joka löytää kitisemisen aihetta liki kaikesta. Parrasvaloja, toverit, täältä tulee teidän kaikkien vihaamanne Mahlainen!
Erilaiset tarinatyypit voisi karkeasti ottaen jakaa noin muutamaan kymmeneen erilaiseen heimoon, kuten Roope-setä etsii kauan sitten kadonnutta aarretta Karhukopla kintereillään tai Taikaviitta kohtaa huippuelektroniikan turvin varustautuneen, melkein voittamattoman, rikollisen. Liki näiden kaikkien erilaisten stereotyyppisten tarinatyyppien juonet perustuvat ennakkokäsityksiimme tarinoiden hahmoista. Kaikilla hahmoilla on oma kapea roolinsa, jonka kehykset eivät anna myöten kovinkaan laajoihin variaatioihin tarinatyypin sisällä. Aku Ankkaa lukiessa kaikki tuntuu olevan jo kerran nähty, ja tämä johtuu vain ja ainoastaan tästä tiukasta roolituksesta. Kyllä me kaikki tiedämme mitä tapahtuu, kun Akua ärsytetään tai Hannu asettuu kilpasille Akuliinimme kanssa.
Ovatko niin kutsutut roolit sitten huono asia? Yksiselitteisesti eivät olet. Voimakas ennalta-arvattavuus tuudittaa turvallisuuden tunteeseen, joka tekee hahmoista selkeästi ja helposti samaistuttavia. Kaikkein piristävintä on kuitenkin huomata, että käsikirjoittaja on osannut hienovaraisesti löytää luutuneista Ankka-hahmoista uusia puolia. Itseni kohdalla syntyy "ahaa!"-elämys, joka paikka tarinan kaikki muut puutteet. Hahmot löytävät itsensä tälläisessä tarinassa uudesta tilanteesta, oman mukavuusalueensa ulkopuolelta. Se ei tarkoita sitä, että Hannusta tulee epäonninen tai Mikistä epäonnistuja. Ei, ei. Kyseessä on jotakin paljon hienosyisempää, eräällä tavallaan huomaamattomampaakin.
Hyvä kirjoittaja saa tongittua vanhasta keskinkertaista, mutta huippuammattilainen löytää uutta keskinkertaisesta. Tietynlaisesta turvallisuudesta löytyy Aku Ankan suola, mutta todellinen sahrami on tuttujen ja turvallisten hahmojen ujuttaminen mukaan uusiin, mielenkiintoisiin tapahtumiin maailman parhaan kuvasarjalehden sivuilla.
Kirjoittanut: Mahlainen Jarruton, 01.04.08
| Kuinka paljon omistat Aku Ankan taskukirjoja? |
Varokaa tuota luotia — se saavuttaa meitä!